Historia kertoo meille, että kokomerkintöjen alkuperä löytyy 1800-luvulta Napoleonin ja Yhdysvaltain sisällissodan ajoilta, kun Yhdysvalta halusi kokojärjestelmän miesten univormuihin massatuotantoa varten. Koot perustuivat miesten rinnanympärykseen, ja loppu laskettiin olettaen, että vartalo oli sopusuhtainen.

1939 USA:n hallitus rahoitti hankkeen, jossa 50 000 naiselta kirjattiin paino ja 58 mittaa eri puolilta vartaloa. Tavoitteena oli hakea miesten rinnanympärystä vastaava mitta, jonka perusteella voitaisiin laskea vaatteen koko. Kaikki naiset olivat valkoisia, köyhiä ja täten todennäköisesti aliravittuja, eikä ryhmä ollut muodoiltaan kovin monipuolinen. Koska naisen vartalossa esimerkiksi rintojen ja lantion mitat vaihtelevat suuresti, oli vaikeaa löytää yksi yhdistävä kokomerkintä.

Tuon vaikeuden vuoksi vuonna 1958 luotiin systeemi, jossa koot olivat 8-42, lisänä plussia, miinuksia, kirjaimia jne. Nämä numerot olivat täysin mielivaltaisia, ja päivityksestä huolimatta systeemi hylättiin vuonna 1983.

 

Brändit ja kuluttajat; kehätappelu vai liittouma?

Systeemin hylkäyksen jälkeen vastuu koon ilmoittamisesta siirtyi valmistajille ja brändeille, eivätkä kuluttajat aina ole tyytyväisiä brändien tarjontaan.

”Vaatebrändeillä on omat ”ihannevartalonsa”, joille he suunnittelevat vaatteita. Eri ”ihannevartalot” näkyvät kuluttajalle eri kategorioina.” kertoo Mistor Oy:n Sarmad Ismail.

Globaalin, tai edes mannerkohtaisen kokostandardin noudattaminen on pitkälti unohdettu. Tämä johtunee lähinnä siitä, ettei se yksinkertaisesti toimi. Euroopassa toki on yhä edelleen käytössä C-standardi, jossa vaatteen pituus kasvaa leveyden myötä. Voisi päätellä, että tästä johtuen plus kokojen osastolta ostetut housut saa yleensä viedä suoraan lyhennettäväksi ja pitkien, hoikkien ihmisten on vaikeaa löytää sopivan pituisia lahkeita ja hihoja.

”Nykyisten smallin, mediumin, jne. ongelmana on, että pituus on pudonnut jossain vaiheessa yhtälöstä pois. Aikuinen ei kuitenkaan kasva pituutta, mikäli leveys muuttuu.” Varustelekan Valtteri Lindholm selventää kokomerkintöjen ongelmia.

Yhä edelleen brändit yrittävät parhaansa hakea mallistoihinsa yhdistäviä tekijöitä kokomerkintöjä ja mitoituksia varten. Standardit eivät ole pääasiassa enää yhteneväisiä, vaan brändikohtaisia.

”Kokovaihtelut eri valmistajien kesken johtuvat siitä, että eri brändeillä on eri mitoitus. Stockmannin omien merkkien mallistojen mitoitus perustuu Kuopion Yliopiston Fysiologian laitoksen ja Tekstiili- ja Vaateteollisuus ry:n tekemään N-2001-tutkimukseen, jossa mittojen määrittely ja mittaustavat perustuivat kansainvälisiin standardeihin, vaatetuksen Passeli-mittataulukkoon sekä alan asiantuntijoiden näkemyksiin.” kertoo Stockmannin mallimestari Katja Sääkslahti.

Kuluttajaa pyritään auttamaan kokovalikoimassa mitä moninaisimmin tavoin. Esimerkkeinä käytettäköön edellä mainittuja: Varusteleka mittaa jokaisen myytävän vaatteen ja ilmoittaa senttikoot niin verkossa kuin kivijalkaliikkeessäkin, Stockmannin verkkokaupassa on brändikohtaista informaatiota omien merkkien kokomitoituksesta ja kivijalkaliikkeissä pääset pukeutumisneuvojien hellään huomaan.

”Nettikaupan realiteetit varmaan jossain vaiheessa pakottavat kaupat valitsemaan yhteisiä standardeja ja vertaamaan vaatteitaan niihin.” uskoo Lindholm.

Voidaan siis sanoa, että jokainen brändi ja vaatekauppa tekee parhaansa auttaakseen sinua niillä välineillä, jotka heillä on käytössä. Jos koko, joka mielestäsi on ”sinun”, ei olekaan hyvä, se ei johdu painosi laskusta tai noususta, vaan kyseisen brändin mitoituksesta.

”Meille on tärkeää kuunnella asiakasta ja vastata asiakkaan odotuksiin. Seuraamme asiakaskäyttäytymistä ja reagoimme asiakaspalautteisiin.” Sääkslahti huomauttaa. Palautteen antaminen siis kannattaa.

 

Miehet ja kokomerkinnät

”Valitettavan useat naiset näkevät vartalonsa kokomerkintöjen kautta” kertoo pinup-kaunotar Bebe La Vanille, eikä mikään ihme. Mainoksissa kerrotaan Lissun mahtuneen kokoon 36 syötyään kuukauden tiettyjä muroja, mallit ovat kokoa nolla, jne. Entäs miehet?

”Suomalaiset miehet ostavat mielellään liian isoja vaatteita, kaikki ovat vähintään kokoa L. Iso koko edustaa miehille aikuisuutta ja lihaksikkuutta, ja sitten on nämä ”alle satakiloiset punnitaan neuvolassa”-jutut, jotka kertovat vahvoista defensseistä oman ylipainon käsittelyssä.” Lindholm selventää miesten shoppailua.

Johdonmukaisuus ja sitä kautta brändiuskollisuus ovat miehille myös tärkeitä.

”Kun miehet löytävät heidän vartalolleen sopivan vaatemerkin malliston, he ovat sille erittäin uskollisia. Uusia merkkejä ostetaan hyvin varovaisesti, sillä takaraivossa on pieni pelko siitä, etteivät vaatteet istuisikaan yhtä hyvin kuin se jo tutuksi todettu merkki.” Ismail tiivistää miesten ostokäyttäytymistä.

Sääkslahden mukaan miehet saattavat arvioida kokoa eri perustein kuin naiset. Puseroissa esimerkiksi hihan pituus saattaa olla miehille ensisijainen koon määrittävä mitta. Lindholm on samoilla linjoilla ja uskoo senttimittojen ja todelliseen koon selvittämisen viehättävän miehiä enemmän kuin peilin edessä mallailun.

 

Henkilökohtaista kenttätutkimusta

”Koko M on häilyvä käsite. Yhä vähemmän se tarkoittaa mitään konkreettista. Kun kauppa kansainvälistyy, pitää olla muitakin kokovalinnan perusteita kuin kirjainkokokäsite. Esimerkkinä voi verrata, miten koko M Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa ovat täysin eri kokoisia” Ismail kertoo.

Halusin henkilökohtaisesti tehdä hieman tutkimusta Ismailin sanojen innoittamana. Muistin, että kaapissani on yksi mekko kokoa M, joka on ostettu suomalaisesta keskisuuresta ketjusta. Koitin sitä päälleni ja se istui edelleen täydellisesti. Kävin läpi muiden mekkojeni kokolaput. Isoin, jonka löysin, oli kokoa 52. Tuo mekko on peräisin isosta kansainvälisestä ketjusta, ja istuu yhtä hyvin kuin tuo koon M mekko. Koska vaatekaapissani ei ollut Aasiasta tilattuja mekkoja, latasin suositun ostosovelluksen ja aloin selaamaan. Vertailtuani omia, TailorGuidella ottamiani mittoja kokotaulukoihin, huomasin kokoni olevan usealla toimittajalla 5XL.

Kyseessä ei ollut mittavirhe tai äkillinen 20 kilon painonnousu, vaan se yksinkertainen asia, että koot ovat vain numeroita. Nyt minulla on kaapissani siis mekkoja kokovälillä M-5XL. Kannattaa muuten lukea myös Deena Shoemakerin haastattelu kokovaihteluista aiemmasta postauksesta.

 

Tilaa siis jatkossa vaatteesi omien mittojesi perusteella, älä kokonumeron tai kirjaimen. Mittaat itsesi helposti TailorGuidella, et tarvitse mittanauhaa. Voit käyttää sovelluksen antamia mittoja kokosuosituksen hakemiseen kumppaneillamme tai verrata mittojasi kokotaulukoihin niissä verkkokaupoissa, joissa TailorGuide-ominaisuutta ei vielä ole.

 

Haastateltavina toimivat Varustelekan omistaja Valtteri Lindholm, Stockmannin mallimestari Katja Sääkslahti, miehille suunnatun pukeutumisverkkopalvelu Mistorin johtaja Sarmad Ismail sekä useassa blogikirjoituksessa seikkaileva pinup-kaunotar Bebe La Vanille.

Historialähde: Why women’s clothing sizes don’t make sense (Youtube)

 

Tulossa!
Seuraava blogipostaus käsittelee pluskokoja. Jutussa mukana mm. Lady Bella Gasell-kilpailun voittanut Bebe La Vanille, kuluttajanäkökulmaa tuomassa Suvi S., sekä kommentteja useilta eri brändien edustajilta. Pysy upeana, pysy kuulolla!